Muutosblogi

Blogi tarjoaa muutosjohtajien sekä muiden Uudenmaan valmistelutyöhön osallistuvien päivänpolttavia pohdintoja.

Vakiokirjoittajat ovat

  • Markus Sovala, maakuntauudistuksen muutosjohtaja
  • Timo Aronkytö, sote-uudistuksen muutosjohtaja

Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan!

Markus Sovalaja Timo Aronkytö. Kuva Anni Levonen


17.2.2017

BLOGI | Ensin tuli supi, sitten hirvi

Markus Sovala

Tieliikenne. Kuva Tuula Palaste

Alkuvuodesta jokin karvainen otus hyppäsi puskasta Uudenmaan maakuntaprojektin eteen. Aikamoisen säikäytyksen aiheutti tieto, että tukipalveluiden osalta vuonna 2019 ei tule olemaan juuri mitään valtakunnallisia ratkaisuja olemassa. Uusimaa2019-hanke tulee tukipalveluiden osalta pitkälti olemaan omillaan ja aikaa on alle kaksi vuotta. 

Viimeiset viikot tilannetta on selvitelty ja muiden muassa käynnistetty maakunnan oma ICT-projekti. Myös talous- ja henkilöstöhallinnon ja tilojen osalta tiedetään jo suurin piirtein mitä pitäisi tehdä. Eteen hypännyt eläin alkoi helmikuun alkupuolella näyttää supikoiralta – matkustajat säilyivät ehjänä eikä autokaan mennyt lunastukseen.  

Kolarissa syntyneet naarmut värittivät kuitenkin projektin riskianalyysitaulut aiempaa punaisemmiksi. No, tämä on aikalailla normaali tilanne joka projektissa. Pitää muistaa, että riskianalyysejä tehdään, jotta niiden avulla riskit saadaan kontrolliin. 

Mutta kun supikoiran raato saatiin siivotuksi konepelliltä, tällä viikolla eteen sitten ponkaisi hirvi. Sarvet päässä. 

Murhe liittyy asiakkaiden valinnanvapauden toteuttamisen aikatauluun niin sanotun suoran valinnan osalta. Suora valinta tarkoittaa tulevaa oikeutta valita sote-keskus – eräänlainen sosiaalipalveluilla täydennetty terveyskeskus – riippumatta siitä onko se julkisesti tai yksityisesti omistettu. 

Hallituksen linjaamassa uudistuksessa maakunnille on annettu kahden vuoden siirtymäaika yhtiöittää sote-keskuksensa. Yhtiöittämisellä haetaan tilannetta, jossa julkiset ja yksityiset palvelutuottajat olisivat samalla viivalla. 

Puskasta eteen törmännyt hirvi oli tieto, että hallituksen nimenomaisena tavoitteena on avata asiakkaiden ilmoittautuminen sote-keskuksien asiakkaiksi jo marraskuussa 2018. Siitä huolimatta, että maakunta pystyisi aloittamaan omien sote-keskuksiensa toiminnan vasta vuoden 2021 alusta. 

Maakunnan perustamisen tiukan aikataulun vuoksi tähän saakka lähtökohtana on ollut, että HUS:n ja kuntien sote-palvelut sekä niistä vastaavat organisaatiot siirtyisivät sellaisenaan osaksi maakuntaa vuoden 2019 aluissa. Yritysfuusioissa tällaista mallia kutsutaan ”as is”-siirroksi. Sen etuna on, että toiminnan uudistamista ja organisaatioiden yhdistämistä ei sotketa toisiinsa. Näin voidaan rajoittaa siirtymään liittyviä riskejä. KISS-periaatteen mukaisesti ”keep it simple stupid”. 

Siirtymäaikoja koskevat pykälät ovat hallituksen esityksen luonnoksessa vaikeaselkoiset. Ainakaan allekirjoittanut ei ole voinut uskoa, että edellä kuvattu hallittu siirtymä haluttaisiin tarkoituksella estää. Mutta pakko on uskoa, kun STM:n korkeat virkamiehet alivaltiosihteeri Tuomas Pöystin johdolla asian meille maanantai-iltana rautalangasta väänsivät. 

Uusimaa2019-hankkeen kuntajohtajakokous ja sitä seurannut virkamiesjohtoryhmä käsittelivät tilannetta keskiviikkoaamuna. Vaihtoehtoja on loogisesti ajatellen kolme. 

Ensinnäkin on mahdollista, että hallitus kuuntelee asiantuntijoita ja lykkää suoran valinnan aloittamista kunnes myös julkiset sote-keskukset on ehditty perustaa. Näin suunniteltu siirtymäaika voisi toteutua järkevästi. Jos tätä ei haluta koko Suomelle taata, olisi toivottavaa, että edes Uusimaa voisi järjestää siirtymän alueen olosuhteille sopivalla tavalla. 

Toinen vaihtoehto olisi perustaa pika-aikataululla yhtiömuotoiset sote-keskukset julkiselle puolelle, esimerkiksi 2018 vuoden puolivälissä. Tämä edellyttäisi kuntien valmiutta asiaan, joka ensireaktioiden perusteella on hyvin vähäinen. Kunnilla ei juuri ole kannusteita edistää yhtiöittämistä, sillä hallituksen päätös kieltää niiltä sote-yhtiöiden omistusoikeus johtaa yhtiöiden siirtymiseen maakunnalle.

Tässä vaihtoehdossa on myös suuri sisällöllinen haaste. Nykyterveyskeskuksien trimmaaminen – myös imagoltaan – markkinakelpoisiksi runsaassa vuodessa vaikuttaa ylivoimaiselta. 

Jos suora valinta käynnistyisi vuodenvaihteessa 2018-2019, olisi suuri riski, että nykyisistä terveyskeskuksista muodostettu julkinen sote-keskusverkko ei markkina- ja mielikuvatilanteessa pärjäisi. Silloin edessä olisi toimintojen ja henkilöstön nopea sopeuttaminen. Sen hoitaminen hallitusti olisi varmasti vaikeaa. 

Kolmas vaihtoehto olisi jatkaa nykyisillä ”virastomuotoisilla” terveyskeskuksilla vaikka yksityiset sote-keskukset olisivat jo valtaamassa markkinaa. Tilanne olisi hankala ainakin taloudellisesti: maakunta vastaisi nykyverkoston kustannuksista, mutta joutuisi sen lisäksi maksamaan kapitaatio- ja muita korvauksia yksityisille toimijoille.  

Kakkos- ja kolmosvaihtoehdon välinen ero on käsittääkseni lähinnä markkinaosuuksien uudelleenjaon seurauksissa. Pikayhtiöittämisessä uhkana on maakunnan sote-yhtiön taloudellinen kestokyky ja konkurssin mahdollisuus. Virastomallilla jatkettaessa taloudellinen paine taas purkautuisi suoraan maakunnan budjettiin ja voisi pakottaa suunnittelemattomiin menoleikkauksiin jo maakunnan toiminnan alkuvuosina. 

Valinnanvapaus merkitsee joka tapauksessa suurta sopeutumis- ja kehittämispainetta julkiselle palvelutuotannolle. Hyvä niin, sitähän tässä haetaan. Hankalaa vain on aikataulu. 

Keskiviikon ohjausryhmien perusteella ei mitään edellä kuvatusta kolmesta vaihtoehdosta voi sulkea pois. Jatkovalmistelussa on varauduttava kaikkiin niihin – ainakin kunnes tilanne selkiintyy. 

Maakunnan sote-yhtiön henkilömäärä tullee olemaan noin 8 000 henkilöä. Sen kokoisen yhtiön perustaminen on kaikissa vaihtoehdoissa kova urakka. Tarvitaan siirtymäaikaa, jonka puitteissa toiminta trimmataan sellaiseen asentoon, että se kelpaa asiakkaille myös markkinatilanteessa. 

Eteen pompannut hirvi kutistuisi kauriiksi, jos hallitus linjaisi nopeasti, että sote-keskusyhtiöiden perustamisen siirtymäaika on tarkoitettu aidoksi – niin että toimintaa voidaan kehittää järkevässä aikaraamissa. 

Silloin maakunnan valmistelussa pistettäisiin hösseliksi ja kauris saataisiin puristettua rusakon kokoon. Sen kokoisia lommoja jo kestetäänkin.  

Markus Sovala. Kuva Laura Saukkonen

Markus Sovala
Maakuntauudistuksen muutosjohtaja 




Kuvituskuva Tuula Palaste.


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi